Tiiättekö tunteen, ku muutama puhe, murskaa sun viimesetkii sydämen rippeet ja tuhoo tajunnan? Se on täl hetkellä mulle nii tuttua, etten haluis, ku hautautuu peiton alle ja olla tulematta sieltä koskaan pois. Voisko se onnistuu?
En voi uskoo, et tuun tänne mainitsemaan mun sydän suruista, mutta tulimpa nytten:d Jos teillä on neuvoja, mite saan itteni piristyy, ni niitä voisin täl hetkel ottaa vastaa. Kutsuisin ellun tai minnan meille piristämään mua, mutta molemmat ovat viikonlopun poissa, ni mun pitää nyt iha ite keksii sitä tekemistä. Mut nii ku mä viime postauksessani jo sanoin "Life is not always dance on the roses" pitää paikkaansa.
En voi uskoo, et tuun tänne mainitsemaan mun sydän suruista, mutta tulimpa nytten:d Jos teillä on neuvoja, mite saan itteni piristyy, ni niitä voisin täl hetkel ottaa vastaa. Kutsuisin ellun tai minnan meille piristämään mua, mutta molemmat ovat viikonlopun poissa, ni mun pitää nyt iha ite keksii sitä tekemistä. Mut nii ku mä viime postauksessani jo sanoin "Life is not always dance on the roses" pitää paikkaansa.
Lupailin, että oisin tänään laittanut kuvia ostoksistani, mutta se jääköön nytten huomiseen, tämän päiväisten kiireiten takia. Huomiseen tai oikeastaan tämänpäiväiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thank you for your comment!