Sain kerättyy rohkeuteni ja lähetettyy viestin tälle kyseiselle henkilölle. No, joku varmaan ystävistäni tietää, mitä tää viesti jollekin tarkotti: "If you love me, let me know, if you don't then let me go...". Osittain vastaus olikin mun tiedossa tai ainakin mun pää osas tän kaiken ite päätellä. Mun hyvä sydäminen yks rakas ystävä, varmaa ois sanonu tottakai mulle: "Se vastaa tietekii, et rakastaa sua", mut vaikka sainkin sen vastauksen, kaikki ei pääty niikuin saduissa. Joittekin vähän liioteltut jutut tai juorut voi helpost rikkoo kaiken, jos toinen niihin mielummin uskoo, kun rakkaaseen.
Moni varmaan tietää teistä sanonnan "ainoastaan tosi rakkaus voi särkeä sydämen", mun sydän on nyt kokonaan särkyny. Mut niiku kaikki meistä naisista/tytöistä pääsee lopulta joskus yli. Milloin mä tuun pääsee? Sitä en tiiä, mutta sen tiiän, et mä onnistun selvii ja peittää mun surun helvetin hyvin (anteeks kiroilu). Mua osittai naurattaa ja toisalta taas itkettää (ei mitään tietoo, miks mua meinaa jostain syystä tulla miun hymy huulee, nyt ku tästä on jo muutama tunti).
Moni teist varmaa jo tajuuki, mä oon virallisesti sinkku nainen. 9 kuukautta putkeen tuli melkeen seurusteltua, pitempäänkin ois mun puolesta voinut. Mut asiat menee miten menee.
Joo, tiiän ettei teitä varmast kiinosta yhtää toi mun valitus ja tapahtuneen kertominen, mutta kerroimpa kumminki. Ja jos sielt löytyy muitakin eronneita kaikki tietää, miten tää menee ja pysytää lujina !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thank you for your comment!