Mikä tekee sut onnelliseksi. Tekee mut onnelliseksi.

Miun piti tehä jonkuulainen postaus jo eilen, mut salin jälkeen en sit millään enään saanukaan mitään aikaseksi. No, mutta miulla on käynnissä nyt hiihtoloma ja mie en oo oikeastaa mitää muuta tehny, ku vaan nautiskellu lomasta ilman minkäänlaista kiirettä tai stressiä.

Viikonloppuna oli mein luokan "luokkabileet". (Me oltiin kyllä pyydätty muitakin ihmisiä juhlimaan eli ei ne nyt ihan taineet olla pelkästään meidän luokkabileet. :D) Oli tosi kiva viettää luokan kanssa aikaa tolleen vapaa-ajalla. (Harmi etteivät kaikki luokkalaiset päässeet paikalle, mutta ensi kerralla sitten.) Kiitos kaikki paikallaolijat, minulla oli ainakin tosi hauskaa!

Sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina mie oon oikeastaa, vaan löhöilly ja kattonu leffoja. (Lomalla on se ihanaa, ku mie voin vaa käpertyy sänkyy tai sohvalle kattomaan hyviä sairjoja tai leffoja, vaikka koko päiväksi<3)

Nyt mie tästä lähen leipomaa jotai hyvää! Heippa ja hyvää lomaa teille muillekin, joilla se on!

This week

Miun viikko on ollu pelkkää koulua ja urheilua. Oon jotenkin aatellu, että tosta työssäoppimisjaksosta (mikä muuten alkaa huomenna) tulisi jotenkin rennompaa ja helpompaa kuin koulussa, mut kuitenkin miun pää saatiin torstaina ihan sekaisin noilla työssäoppimisjutuilla. Hirveesti papereita ja uutta tietoa/ohjausta liian lyhyessä ajassa.
   Tänääkin mie oon vaa stressannu huomista ja varmaa just sen takii miulta ei ookaan sujunu yhkään mikään, vaan oon nukkunu suunnillee koko päivän (tähä asti siis).

Miuta on myös ärsyttäny koko tää viikko se, ettei mein nettiyhteys haluu aina toimii ja siks joudunkin vähän väliä juoksemaan reittimen luo ja käynistämään sen uudestaan. (Tästä on johtunut siis vähäinen postaus tällä viikolla.) 

Mitenkäs teidän viikko on menny?

Viikonloppu

Sain nyt lopullisesti tarpeekseni miun puhelimesta ja niimpä sit päätin perjantaina (koska miulla oli vapaapäivä) viedä sen kännykän viimein huoltoon/korjaukseen. Oli ihan kauheen outoa, kun ei päässykään enään esim. instaan puhelimella. (Jouduin siis ottamaan vanhan nokian puhelimeni käyttöön, joka tuntui tosi oudolta.) No, mutta ei se puhelin ollu miulla sit edes kokonaista päivää käytössä, sillä miun ihana kummi sai tarpeeksi sen "vibraattorin" (nokiani lempinimi) järkyttävän kovasta tärisemisestä viestiä tullessa. Niimpä, se ojensi miulle sen lumian ja sano: "Käy pienentämässä siun sim-kortti ja ota tää lainaa. Toi siun nokias on nimittäin ihan kauhea." :D No, jospa se miun entinen puhelin tulisi pian sieltä huollosta ehjänä, niin pääsen palauttamaan tän lumian takasin.

Perjantaina kävin siis moikkaamassa miun kullannuppuu ♥ (On nii ihana nähä, ku oma kummityttö on niin innoissaan aina kummia nähdessää. :3) Miusta oli jotekin tosi huvittavaa nähä, ku kummin pikku muru on tulossa johonkin uhmaikään. Se neitokaine osasi  kyl aika nätisti heittäytyy maahan ja esittää itkevänsä. :D Rebekalla on tapana myös ärsyttää vähän äitiään ja kaataa pillimehui ja juomapullossa olevaa vettä maaha huvin vuoksi. No, se pikkune päätti sitten kokeilla, miten kummi reagoi sellaseen käytökseen. (Ei kyl paljookaan naurattanu se pelleily) Mie sit päätin vähän puhuu tälle neidille ja johan se alkokin kattoo miuta anteeksi pyytävästi ja sit viel sanokin "anteeks". Ihana miun pikku tyttö. :)

Miun lauantai meni oikeastaan löhöillessä ja telkkarii kattoessa hyvässä seurassa, ja sunnuntaina pääsin sitten viimein näkemää "Ei kiitos!"-leffan. Tää leffa oli kyl niin odottamisen arvonen. En oo varmaan koskaan nauranu noi paljo mitään suomalaista leffaa kattoessa. Leffa oli kyl aivan huippu ja niin myös seurakin, kiitos! (Suosittelen menee kattoo ton "Ei kiitos", jos komedia siis kiinnostaa!)

Pieni tauko

Heipä hei! Pitkästä aikaan täällä! Oon pitänyt tässä pientä taukoa bloggaamisesta, koska mua ei kyllä ole vähempääkään voinut kiinnostaa tulla tietokoneelle tekemään yhtään mitään. Koulukin on pitänyt miut aika kiireisenä nyt... (Nimittäin mun työssäoppimisjakso lähenee huimaa vautia ja sen takia kokeita yms. on riittänyt paljon.)

Mie oon tässä nyt miettiny paljon, onko miusta enää jatkamaan bloggaajana. Bloggaaminen kiinnostaa edelleen, mutta tuntuu etten saa aikaiseksi monestikaan tulla tänne kirjoittelemaan ja  kuvia laittamaan. En enää oikee osaa kantaa sitä kameraakaan jatkuvasti miun mukana... Kaikesta huolimatta oon kuitenkin päättänyt vielä yrittää tän bloggaamisen suhteen! :)

 Miun tää 2014-vuosi on itseasiassa lähteny iha mukavasti käyntii. Kaikki on ollu jotekii aika ilosta jollakii tapaa, vaikka pieniä kömmähdyksiäkin on ollut. Ja arvatkaa kui iloseks miut saa toi lumi tuol pihalla !!! Vaikka ootankii jo kesää, ni kyl miusta on kiva, et tuol ulkon on lunta, nyt pääsee luistelee ja rinteesee. (Okei, tähän mennessä oon vaa kerra käyny luistelee ja en kertaakaa rinteessä, mutta kyllä mä toivottavasti vielä tässä ehdin.) 

Näkyillään! :)

New Year! NYE!

Minulle on nyt tullu kysymyksii uuteen vuoteen liittyen. Niimpä päätin tehdä teille netistä otettujen kuvien avulla postauksen omasta NYE:sta.

Ensimmäiseksi ruoka puoli. Elikäs on ollut aina uutena vuotena tapana syödä paljon herkkuja ja roskaruokaa, tästä on tullut sellainen perinne. Niimpä, mitä turhaa tänä vuonnakaan sitä perinnettä rikkomaan ! ♥

Niiku kerroin, lähdin uutta vuotta viettämää ilman mitää järkevää suunnitelmaa. Tiedossa oli lähtiessä ainoastaan se, että tänään juodaan, vaikka tapahtuisi mitä vaan.

   Iltaa päädyin viettämää ystäväni luokse tyttöporukalla. Ennen keskiyötä lähettii kuitenkii hyvissä ajoin satamaa katsomaa muita kavereita yms. Yöksi päätin mennä kotii. Iltaa sisältyi paljon laulua, iloa, tanssimista, halailua, musiikkia ja vaikka mitä muuta.

!

 Pusuja tuli paljon ystävien kesken annattua. Sain myös sen uuden vuoden pusun, joka tänä vuonna annattii/saatii ystävien kesken. Vaikka uuden vuoden pusu oli vähän vaisumpi muihin vuosiin verrattuna, ei se haitannu yhtää ! Vuoden vaihtuttumisen (00:00) jälkee sain kuitenkin sen pusun, mitä olin kaipaillu koko illan.

Kaikki puhuu aina, että uusi vuosi, uusi alku. Mie en kuitenkaa usko tähä sanontaa. Ei voi nimittäi vaa unohtaa edellisien vuosien tapahtumia tai muuttaa käsitystä itsestään sekunnissa yms. Mikää ei tapahdu nimittäi nopeasti koskaan.

Viime vuonna mie tein uuden vuoden lupauksen: Yritän olla parempi ihminen muita kohtaan. En tiiä, onnistuinko miun 2013 lupauksessa, mutta toivon ainakii, että onnistuin edes osittai siinä.

   Tänä vuonna mie päätin olla tekemättä mitää lupauksia itselleni tai kenellekää muulle. En nimittäin usko kunnolla lupauksii (enää), ja siksi päätin jättää tekemättä lupauksii vuodelle 2014.

Lomakuulumisia

Iha sairaan hyvä biisi, mut myös samalla yks maailman ärsyttävin!

En muista yhtään, milloin viimeeksi olisin avannu tän koneen ja tullut käymään kunnolla koneella. Päätin nyt kummiskin vähän ryhdistäytyä ja vaihtaa sängyn puolelta tietokoneelle tekemään näyttösuunnitelmaa (koulutehtäviä..) ja kirjottelemaan kuulumistani.

Minulla on ollut aika ilonen loma, vaikka luulin tästä tulevan ihan muuta. Joulu meni, miten meni. Tänä vuonna miulla ei siis ollut yhtään joululahjatoiveita, siksi en osannu odottaakaan, mitään suuria paketti määriä. Myöskään tänä vuonna miul ei ollut yhtään sitä joulufiilistä, koska ulkona oli (ja on edelleen mustaa), äiti oli jouluilta töissä yms. No, mutta ihan mukavan joulun sain ankkaa syödessä :D ! (Tai enhä mie sitä ankkaa sit uskaltanu syyäkää loppujen lopuks.) Ei ihan perinteinen joulu meillä tänä vuonna, mutta aika mahtava silti. (No hei, kuvitelkaa nyt mie ja pojat, ni tajuutte ettei mein joulusta voinukaa tulla muuta kuin mahtava!)

Joulun jälkeen en oo tehny yhtään mitään muuta, ku kattonu Gossip girlin tuotantokausia (jotka sain siis joululahjaksilahjaksi), viettäny aikaa ystävien kanssa, syönyt hyvin, miettinnyt asioita,...
   Eniten mua onkin tässä mietittänyt tuleva uusi vuosi. Miulla ei nimittäin ole mitään tietoa vielä, et miten vietän uuden vuoteni, missä ja keiden kanssa. Meinaa tulla pieni paniikki sen takia, koska enhän mie voi uutta vuotta mennä ihan päähän pistoksien avulla. (Vai voinko?:D) No, mutta nyt lopetan taas tän uuden vuoden miettimisen, koska kyllä mie viel jotain tuun varmasti keksimään. 

Miks aina pitäis olla se täysi täydellinen?

Tiedättekö ne ihmiset, jotka katsovat sinua tai jotakin toista ihmistä "päästä varpaisiin", jos teette tai pukeudut jotenkin erikoisesti tavalliseen tapaanne nähden tai joku tai te esim. erotutte "massasta"? Moni varmasti on minun lisäkseni kohdannut/nähnyt sivusta tälläisiä henkilöitä. Yksinkertasesti minulla menee joskus vaan niin hermot näihin henkilöihin! Kuka nyt jaksaa aina olla se neiti tai herra täydellinen, joka puhuu ja pukeutuu aina siististi ja toivotulla tavalla. En ainakaan minä! Entä jaksatteko te? Olisi kiva puhua (ainakin omasta mielestäni) joskus, mitä sattuu ilman, että joku katsoo "oletko sairas".

Itse ihailen näitä ihmisiä, jotka ovat juuri "erilaisia" esim. tyyliltään. Tälläiset tyyliltään erottuvat henkilöt uskaltavat yhdistää erilaisia vaatteita rajusti, vaikka lopputulos saattaisikin joskus olla vähän outo. Sellaiset ihmiset ovat kuitenkin mahtavia ja sellainen tyylihän vain näyttää, että heiltä löytyy mielikuvitusta/luovuutta. He jopa inspiroivat minua monesti. Itse sen takia en haluisi katsoa heitä "päästävarpaisiin" ainakaan ilkeästi ainoastaan ihailusti.

Emmekö voisi siis joskus olla katsomatta ihmisiä ilkeästi ja olla kuvittelematta, että olen parempi kuin hän? Voit ollakin jossakin asiassa, mutta hän saattaa myös olla sinua, jossakin toisessa asiassa parempi.
   Myönnän, minäkin olen joskus katsonut ihmisten pukeutumista tai käyttäytymistä vähän tuimasti/ilkeästi. (Joskus ei ole tarkoitus katsoa ilkeästi, mutta en voi sille mitään, että näytän joskus vähän ilkeältä vaikken haluaisi. Johtuuko kulmista?) Jälkeenpäin se on tuntunut tosi pahalta, koska näkee ettei se ole  toisesta tuntunut kivalta ja tajuaa ettei se ole itsenikään mielestä kivaa. Siksi yritän nykyään pitää mieleni positiivisena ja muistaa sen, että me jokainen olemme ihan samalaisia ja saman arvoisia. Aina se ei onnistu, mutta silti pitää aina yrittää!

Enköhän ole tässä ihan tarpeeksi nytten purkautunut/mielipidettäni. Kirjoitusvirheitäkin taitaa olla sata, mutta antaa nyt olla. Yritetään pitää mieli avoimena ja muistetaan,että me kaikki olemme yhtä hyviä.